Kotona jälleen

Eilen vihdoin ja viimein kotiuduttiin reissusta koko porukka. Luka oli innoissaan saadessaan Liian takaisin, joskaan tuo ei tainnut arvata, että miehelässä oli jo käyty, ja Lukan palveluksia ei tarvittu tälläkään kertaa... Liia innokkaasti vielä siirteli häntäänsä sivuun, mutta josko kohta jo hellittäisi, ainakin yhteislenkit alkavat sujua jo totuttuun tapaan. Mitä nyt hieman hännän huiskutusta ja haaveilua ilmenee tavallista enemmän.

Sulhoa tapaamassa

Tukholmaan saavuimme keskiviikkona aamulla. Matkaa sulholaan oli 350km, ja päivän ajelimmekin rauhassa kohti länsirannikkoa ja pientä Gnosjön kylää. Treffit oli sovittu illaksi, ja vaikka odotimme olevamme päivää liian aikaisessa, kävimme tutustumassa uroksen omistajiin ja urokseen itseensä. Tapasimme pienellä metsätiellä, jossa koirat pääsivät rauhassa tutustumaan toisiinsa. Liia olisi halunnut ensin rauhassa haistella metsät ja pientareet, mutta koska poikakaveri oli niin innokas, ei omaa rauhaa löytynyt. Pian yhteinen sävel leikkeihin löytyi, ja hännät pyörivät vimmatusti. Hetken kuluttua leikkiminen kuumassa paahteessa riitti meille ihmisille siltä päivältä, ja sovimme tapaavamme seuraavina päivinä uudelleen.

Torstaina ja perjantaina Liia muisti heti sulhonsa, ja jo auton ovea avattaessa vinkui kaihoisasti. Koirat jatkoivatkin siitä, mihin edellisenä päivänä jäivät. Edelleen me ihmiset kiittelimme kaunista ja aurinkoista ilmaa, sillä ulkona oli todella mukava viettää aikaa Enzon omistajien kanssa jutustellen ja Ruotsin kooikereista kysellen. Astutus meni hyvin, ja pieniä ja vauhdikkaita kooikerin pentuja odotellaan syntyväksi elokuun lopulla!

Tack Enzo, Katarina och Marianne!!

Liian juoksut alkoivat

Liia aloitti juoksunsa Torniossa agin SM-kisoissa, juuri sopivasti meidän asustaessa pienessä yksiössä asuntolamajoituksessa. Luka kiltisti kertoi tarkalleen juoksujen alkamisajankohdan, muttei onneksi itse vielä juurikaan intoillut. Todella onneksi, sillä tuossa muutamassa neliössä asusti siis kaksi ihmistä, juoksuinen narttu ja SM-kisoissa starttaava uros... No, Liiasta tuli sitten luontevasti kisaturisti, joka ei päässyt edes kisapaikalle!

Proguja seurattiin muutamaan otteeseen, ja matkavarauksia tehtiin laivayhtiöille ahkerasti. Kummallista, että kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset haluavat yhtä aikaa laivalle, sillä vuoroin saimee huomata autopaikkojen olevan loppu ja vuoroin hyttien! Vaihtoehtona siis jättää auto pois matkasta (nou) tai matkustaa ilman hyttiä koiran kera (hmm...). Lieneekö juhannus saanut ihmisten matkakuumeen nousemaan ja ryntäyksen Ruotsiin alkamaan?

Ruotsissa meitä odotti sulho, jota piti päästä tapaamaan juuri oikeana päivänä. Laivayhtiölle tämä ei käynyt, joten lähdimme matkaan päivää tarvittua aiemmin. Mutta mikäs matkustellessa, ilma oli mitä ihanin ja lomapäivät tehokkaassa käytössä!

Uutta syntymässä?

Tässä uutta blogia luomassa...

Blogin tarkoituksena on seurata Liian matkaa emoksi ja jatkossa myös pienten kooikerpalleroiden elämän ensi askelia aina luovutusikään saakka.