Ultrassa

Välillä Liiankin kuulumisia :)

Luka on saanut mennä vauhdilla ympäri Suomea ja Eurooppaa, kun taas Liia on elänyt hiljaiseloa masua kasvatellen. Liia oli hoidossa Hollannin matkan ajan, ja luottohoitajat olivat kiinnittäneet huomiota, että Liia ei enää nuku vatsallaan. Muutenkin kyljet alkavat hienoisesti levitä, joten epäilykset tiineydestä olivat melko vahvat. Tänään kävimme kuitenkin Liian kanssa varmistamassa tiineyden ultrassa, ja tuntumamme varmistui, eli pentuja on tulossa! Laskettu aika on elokuun lopussa, joten vielä on hyvää aikaa kasvatella masua ja elää rauhallista elämää! Luvassa siis pian pienten tassujen tepsutusta ja pieniä mustia kuononpäitä!

Euroopan Mestaruuskisat Hollannissa

Pian karsinnoista kotiutumisen jälkeen suuntasimme katseemme kohti Hollantia ja Arnhemia, jossa järjestettiin tämänvuotiset agilityn European Open Championship -kilpailut ali avoimet Euroopan Mestaruuskisat. Liia jäi kotinaiseksi, mutta Luka ja Sami valmistautuivat kisaamaan Euroopan kenties kovatasoisimmassa kisassa. Osallistujia tässä kolmipäiväisessä tapahtumassa oli kymmenistä maista, ja meno olikin mukavan kansainvälistä! Kisa-alue oli suuri nurmikenttä kojuineen, ja neljä rataa pyöri samanaikaisesti miltei rinnakkain. Perjantaina olivat harjoitukset ja ilmoittautumiset joukkueille sekä kisojen avajaiset, lauantaina yksilökilpailut ja sunnuntaina joukkuekilpailut sekä päättäjäiset palkintojenjakoineen.

Lauantain radat menivät Samin ja Lukan osalta hieman alakanttiin. Ensimmäiseltä radalta (agi) tuloksena hylätty rata jo radan alkuvaiheissa, kun Luka pyyhälsi putkeen häntäkarvat lepattaen. Sinne ei tietenkään kuulunut siinä vaiheessa mennä, mutta kun Samin ohjaus antoi hieman osviittaa siihen suuntaan, Luka kernaasti suoritti putken ja kysyi vasta sitten. Lauantain toisella radalla (hyppy) päästiinkin jo melkein loppusuoralle. Putki ja muutama hyppy jäljellä, mutta tällä kertaa Luka ei mennytkään suoraan putkeen, vaan kurvasi sinne reeiilun mutkan kautta. Tuloksena siis kielto. Näillä ansioilla ei ollut asiaa illan finaaliradalle, joten kannustusjoukot saivat hetkeksi täydennystä ja lisää äänivoimaa kentän reunalle. Ja kannustus tuottikin hyvää tulosta, kun velipoika Frodo päihitti koko porukan ja voitti Euroopan Mestaruuden! Upeeta, mahtavaa!



Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja tiedossa oli kaksi joukkuerataa. Suomelta oli matkassa useita joukkueita, ja Lukan joukkueessa kisasivat Anu ja Viima, Jari ja Robi, Jari ja Frodo sekä Sami ja Luka. Tsemppi oli haettu edellisenä iltana kohdilleen barbecuejuhlista, iskulauseena hyvä ruoka, parempi mieli :). Hyppyradalla aloitettiin, ja rata oli kerrassaan hyvä. Sijoitus kahdeksas (noin 300 koirakosta), ja joukkueelle ansaittuna roppakaupalla pisteitä. Päivän toinen rata oli agirata, ja siellä mentiin eikä meinattu. Sami ja Luka tykittivät ehdottomasti kauden parhaan ratansa ja voittivat näin viimeisen radan ! Taas roppakaupalla pisteitä joukkueelle!

Koska kaikki joukkueen jäsenet tekivät upeat ja nopeat nollat molemmilta radoilta, oli kahdeksan nollaradan jälkeen kutkuttava odottaa tuloksia ja jännätä, mihin pisteet ja aika riittivät. Suoritukset olivat upeita, mutta kisassa oli mukana tosi kovia joukkueita, jotka myös onnistuivat nappiin. Riemu repesi ylimmilleen, kun tulokset tulivat, ja ylimpänä listassa komeili Finland Team 4!! Eli kotiintuomisina oli kultaa ja Euroopan Mestaruus joukkueradalta!


Kisatunnelmia suoraan Hollannista:
Liiton blogi

Joukkuetulokset

MM-karsinnat Turussa

Lauantaina aamuvarhaisella pakkasimme koko poppoon autoon ja suuntasimme kohti Turkua ja agilityn MM-karsintoja. Karsinnoissahan kisataan yhteensä viidellä radalla, kaksi rataa lauantaina ja kolme sunnuntaina, ja ratojen lopputulosten perusteella jaettujen pisteiden yhteismäärä ratkaisee maajoukkueen myöhään sunnuntai-iltana. Tosin matkan varrella on monttuja, eli kaksi hylättyä rataa lähettää heti katsomoon ja sunnuntaille saavat jatkaa vain 30 parhaan joukkoon selvinneet.

Sami ja Luka aloittivat urakkansa lauantain ensimmäisellä hyppyradalla lähes täydellisesti, sillä 19 estettä sujui mallikkaasti! Harmi vaan, että radalla oli 20 estettä, ja Luka suihkaisi pienen huolimattomuusvirheen seurauksena viimeisestä ohi, joten pienen lisälenkin jälkeen tuloksena oli 5 virhepistettä. Aika ja rata olivat kuitenkin mitä mainioimmat, joten seuraavalle radalle lähdettiin tekemään samanlainen suoritus, tosin tällä kertaa loppuun saakka.

Lauantain toinen rata oli nappisuoritus niin ohjaajalta kuin koiraltakin! Valitettavasti Lukalle tuomittiin kuitenkin puomin ylösmenolta virhe, joten tulokseksi kirjattiin tälläkin kertaa 5 vp. Aika riitti kuitenkin 30 parhaan joukkoon, joten paikka sunnuntaille oli ansaittu. Tosin saldona 0 pistettä, mikä ei kovin hyvää lupaillut, sillä monella oli jo pisteitä ansaittuna. Toisaalta alla oli kaksi huippurataa, ja kolme samanlaista sunnuntaina toisivat todenäköisesti joukkuepaikan, joten hieman ristiriitaisin mielin lähdettiin nukkumaan.



Sunnuntaina aamu alkoi agiradalla. Ja päättyi erittäin nopeasti: laiskan ohjauksen takia Luka valitsi väärän esteen ja tuloksena hylätty rata jo kolmannella esteellä. Ei hyvä. Tästä eteenpäin mikään ei ollut enää vain itsestä kiinni, sillä kolme rataa ja nolla pistettä on lähes mahdoton yhtälö joukkuepaikkaan. Tuloksia katsellessa huomasimme kuitenkin, että lauantain radat olivat menneet iloisesti ristiin ja tämä kolmaskin rata meni monella toisin kuin olivat suunnitelleet, joten yllättäen mahdotonkin näytti hieman mahdolliselta.

Siispä tassut kaakkoon, kaasu pohjaan ja sunnuntain neljännelle radalle tekemään se paras suoritus. Ja se onnistuikin, tuloksena radan voitto ja 40 pistettä hienolla menolla! Kun viides ja viimeinen rata sujui samaan tahtiin, jännättiin lopputuloksia viimeiseen koiraan saakka. Viidennen radan voiton myötä pisteet olivat siis 80, ja tänä vuonna niillä pistellä päästiin karsintojen viidennelle sijalle ja saavutettiin maajoukkuepaikka varakoirakkona!!

Liian sulho

Ruotsin kuvat on purettu kamerasta, joten vihdoin saatiin kuvia tänne niin Liiasta kuin Enzostakin.

Liia laivakoira hyttiä odottamassa.

Liia rentoutuu hytissä.

Liia piknikillä Gnosjön urheilupuistossa.

Enzo nauttii auringosta.

Stars of´t Rooise Maikel eli Enzo.

Karsintoihin valmistautumassa

Availlaan hieman Lukankin elämää sillä välin, kun Liian taaperot masussa hissukseen kasvavat.

ATT:n hallissa järjestetyt epikset vetivät meidät Turun liki kisaamaan torstaina. Hämeenlinnan kauniista kelistä siirryttiin tällä kertaa siis Lietoon, jossa taivas aukesi vesisateisena. Radalle oli koottu MM-karsintatuomareiden radoista "parhaita paloja", jonka tuloksena oli vauhdikkaita vientejä ja tiukkoja ohituksia sisältävät agi- ja hyppyrata.

Oman haasteensa ratoihin valmistautumisessa tuotti märkä keli, tekonurmipohja kun tahtoo muuttua liukkaammaksi märkien tassujen alla. Ensimmäiselle radalle Lukan lämmittely tapahtui vesisateessa, jonka jälkeen vuorossa ennen ratasuoritusta oli tassujen perusteellinen kuivaus. Toiselle radalle lämmittely tapahtuikin sitten hallin sisätiloissa - tassut mahdollisimman kaukana vesilammikoista.

Karsintoja varten tehty viimeistely sujuikin mitä parhaimmin! Erityisesti agiradan kontaktit lämmittivät ohjaajan mieltä, kun AVO SMmeissä Nastolassa ne tehtiin keskimääräistä nopeampina. Joten eipä tänä(kään) vuonna kontakteista ole tarvinnut stressiä ottaa (kop kop...), ainakaan vielä.

Ensi viikonloppuna on sitten tosi kyseessä, kun MM-karsinnat käydään samassa hallissa.

Mestarit avoimina

Lauantai vierähti Nastolassa Agirodun ja mestarismittelöiden merkeissä vaihtelevassa säässä. Vettä ei onneksi nähty, mutta lämmin ja kylmä vuorottelivat tehokkaasti koko päivän. Liialle lankesi taas kisaturistin rooli, parkkipaikalta ja metsän reunasta tosin ei kummoiset näkymät radalle taaskaan olleet. No, hyvä niin, muuten olisi Liia varmasti luullut pääsevänsä kisaamaan, ja pettymys olisi ollut suurempi. Nyt neito nousi tervehtimään aina venytellen makeasti, kun kauneusunensa keskeytyivät lenkkeilyn takia.

Luka puolestaan jätti turistina olemisen ja keskittyi kisaamaan. SM-kisathan menivät putkeen (siis siihen väärään päähän...), mutta virheistä oli opittu ja avointa SM-rataa lähdettiin tekemään uudella innolla ja päättäväisyydellä. Luka oli radan ulkopuolella hieman haaveissaan, mutta sekä karsintarata että finaalirata näyttivät, että haaveet jätetään eteiseen ja radalla mennään täysillä! Kun ohjauskin osui nappiin, kotiinviemisinä Nastolasta oli avoin Suomen Mestaruus!

Mestaruusjuhlat vietettiin välittömästi kisan jälkeen paikallisessa ravintolassa Nastolan keskustassa, ja mukana oli hilpeä joukko lähialueen asukkaita. Kokki valitettavasti oli jo lopettanut siltä päivältä, joten oli tyytyminen listan ainoaan ruokaan, kebabiin.

Illalla odotti vielä yksi startti, jossa osallistujia hulppeat sata. Luka lähti innoissaan radalle, vaikka olisi luullut, että jossain jo tuntui, sillä siinä vaiheessa kisareissua oli takana jo huimat 15 tuntia! Rata meni upeasti lähes viimeiseen kaarteeseen saakka, jolloin ohjaajalla taisi reissu (tai kebabit) painaa enemmän kuin koiralla, ja yksi hyppy jäi vaisuhkon ohjauksen takia Lukalta suorittamatta. Mutta vihdoinkin oli pitkä ja tuloksekas päivä pulkassa, ja mestariskoira nukahti ennätysnopeasti autoon, nokan kääntyessä parkkipaikalta kohti Hämeenlinnaa.