torstai 27. elokuuta 2009

Prinsessa syntyi!

Kuten maanantaina alkanut lievä lämmönlasku ennakoi, synnys oli enää päivistä kiinni!
Tiistai-yönä Liia oli hieman levoton, ja mittaus paljasti lämmön laskeneen edelleen. Keskiviikkoaamuna bongattiinkin matalimmat lukemat, joten pentujen syntymä oli jo lähellä.

Keskiviikkoaamupäivä meni kuitenkin tavallisissa merkeissä. Ainoa synnytykseen viittaava "oire" oli Liian innokkuus päästä tarpeilleen. Liia kävi useaan otteeseen, ainakin neljään kertaan kakkimassa ja kipitti sitten nopeasti sisälle. Muutaman läähätyksen päästi, mutta muuten osallistui normaalisti siivouspuuhiimme etsien pudonneita koiranruokanappuloita. Ja ruoka maistui hyvin koko ajan.

Niinpä hieman yllättäen kello 13.00 kuului kovaääninen plörähdys ja pentuvedet ryöpsähtivät pentulaatikkoon. Pian alkoivat reippaat supistukset, ja noin 50 minuuttia vuorotelleiden supistus-huili-jaksojen jälkeen tuli muutama kova supistus, muutama reipas ponnistus ja ensimmäinen pentu oli maailmassa!

Tämän jälkeen odoteltiin toista pentua, mutta Liialle tuli vain muutama keskikova jälkisupistus, minkä jälkeen synnytys oli selvästi ohi. Liia rauhoittui pentulaatikkoon, nuoli tomerasti tytärtänsä ja tyttö imi reippaasti Liian aloitellessa nukkumispuuhia. Näin siis ensiksi syntynyt prinsessa jäi ainokaiseksi, mutta saapa ainakin emonsa - ja kasvattajien - jakamattoman huomion!

Tässä pieni kuvakokoelma suloisesta prinsessastamme, joka kulkee vielä hetken työnimellä Zeta selässä olevan kuvion takia! Neito muuttaa sitten aikanaan omaan kotiinsa, jossa häntä jo innokkaana odotellaan!


Tässä pötkötellään ja testaillaan pentulaatikkoa, kelpaa hyvin!


Nyyt taitaa jotain tapahtua... Vedet taisi juuri mennä!


Piikkaisen pitää punnertaa...


Minä äiti, sinä tytär?


Jaa, oliko tämä nyt tässä?


Nyt voidaan ottaa rennosti ja lepäillä!


Kaunis, kaunis neitokainen!


Zeta puolen vuorokauden iässä ja tyytyväinen äiti!

tiistai 25. elokuuta 2009

Odotusta, odotusta...

Viimeisiä viedään Liian odotuksen saralla! Pentulaatikko odottaa asukkejaan ja kaikki on valmiina synnytystä varten. Enää puuttuu vain se synnytys!

Liia on epätyypillisen rauhallinen edelleen, kuten on ollut koko odotusajan. Tyyni ilme silmissään Liia katselee Lukan riehumista, ja itsekin välillä jopa innostuu leikkimään. Tänäänkin saivat pallo, frisbee ja narulelu kyytiä, tosin normaalin puolen tunnin riepottamisen sijaan kaikkia hieman maisteltiin maltilla muutaman kunniakierroksen kera. Ruokaa ei maistella sen maltillisemmin kuin yleensäkään, vaan kaikki mitä tarjotaan, menee alas hyvällä ruokahalulla. Liialla ei tosin taida sellaista päivää tullakaan, että ruoka ei maistuisi... Nytkin tarkkaavaisena seuraa sienipiirakan valmistumista putoavia murusia odotellen!

Seuraava yö taas koenukutaan pentulaatikkoa, se on tosin jo edellisenä yönä hyväksi nukkumapaikaksi todettu.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ultrassa

Välillä Liiankin kuulumisia :)

Luka on saanut mennä vauhdilla ympäri Suomea ja Eurooppaa, kun taas Liia on elänyt hiljaiseloa masua kasvatellen. Liia oli hoidossa Hollannin matkan ajan, ja luottohoitajat olivat kiinnittäneet huomiota, että Liia ei enää nuku vatsallaan. Muutenkin kyljet alkavat hienoisesti levitä, joten epäilykset tiineydestä olivat melko vahvat. Tänään kävimme kuitenkin Liian kanssa varmistamassa tiineyden ultrassa, ja tuntumamme varmistui, eli pentuja on tulossa! Laskettu aika on elokuun lopussa, joten vielä on hyvää aikaa kasvatella masua ja elää rauhallista elämää! Luvassa siis pian pienten tassujen tepsutusta ja pieniä mustia kuononpäitä!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Euroopan Mestaruuskisat Hollannissa




Pian karsinnoista kotiutumisen jälkeen suuntasimme katseemme kohti Hollantia ja Arnhemia, jossa järjestettiin tämänvuotiset agilityn European Open Championship -kilpailut ali avoimet Euroopan Mestaruuskisat. Liia jäi kotinaiseksi, mutta Luka ja Sami valmistautuivat kisaamaan Euroopan kenties kovatasoisimmassa kisassa. Osallistujia tässä kolmipäiväisessä tapahtumassa oli kymmenistä maista, ja meno olikin mukavan kansainvälistä! Kisa-alue oli suuri nurmikenttä kojuineen, ja neljä rataa pyöri samanaikaisesti miltei rinnakkain. Perjantaina olivat harjoitukset ja ilmoittautumiset joukkueille sekä kisojen avajaiset, lauantaina yksilökilpailut ja sunnuntaina joukkuekilpailut sekä päättäjäiset palkintojenjakoineen.

Lauantain radat menivät Samin ja Lukan osalta hieman alakanttiin. Ensimmäiseltä radalta (agi) tuloksena hylätty rata jo radan alkuvaiheissa, kun Luka pyyhälsi putkeen häntäkarvat lepattaen. Sinne ei tietenkään kuulunut siinä vaiheessa mennä, mutta kun Samin ohjaus antoi hieman osviittaa siihen suuntaan, Luka kernaasti suoritti putken ja kysyi vasta sitten. Lauantain toisella radalla (hyppy) päästiinkin jo melkein loppusuoralle. Putki ja muutama hyppy jäljellä, mutta tällä kertaa Luka ei mennytkään suoraan putkeen, vaan kurvasi sinne reeiilun mutkan kautta. Tuloksena siis kielto. Näillä ansioilla ei ollut asiaa illan finaaliradalle, joten kannustusjoukot saivat hetkeksi täydennystä ja lisää äänivoimaa kentän reunalle. Ja kannustus tuottikin hyvää tulosta, kun velipoika Frodo päihitti koko porukan ja voitti Euroopan Mestaruuden! Upeeta, mahtavaa!



Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja tiedossa oli kaksi joukkuerataa. Suomelta oli matkassa useita joukkueita, ja Lukan joukkueessa kisasivat Anu ja Viima, Jari ja Robi, Jari ja Frodo sekä Sami ja Luka. Tsemppi oli haettu edellisenä iltana kohdilleen barbecuejuhlista, iskulauseena hyvä ruoka, parempi mieli :). Hyppyradalla aloitettiin, ja rata oli kerrassaan hyvä. Sijoitus kahdeksas (noin 300 koirakosta), ja joukkueelle ansaittuna roppakaupalla pisteitä. Päivän toinen rata oli agirata, ja siellä mentiin eikä meinattu. Sami ja Luka tykittivät ehdottomasti kauden parhaan ratansa ja voittivat näin viimeisen radan ! Taas roppakaupalla pisteitä joukkueelle!

Koska kaikki joukkueen jäsenet tekivät upeat ja nopeat nollat molemmilta radoilta, oli kahdeksan nollaradan jälkeen kutkuttava odottaa tuloksia ja jännätä, mihin pisteet ja aika riittivät. Suoritukset olivat upeita, mutta kisassa oli mukana tosi kovia joukkueita, jotka myös onnistuivat nappiin. Riemu repesi ylimmilleen, kun tulokset tulivat, ja ylimpänä listassa komeili Finland Team 4!! Eli kotiintuomisina oli kultaa ja Euroopan Mestaruus joukkueradalta!


Kisatunnelmia suoraan Hollannista:
Liiton blogi

Joukkuetulokset

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

MM-karsinnat Turussa


Lauantaina aamuvarhaisella pakkasimme koko poppoon autoon ja suuntasimme kohti Turkua ja agilityn MM-karsintoja. Karsinnoissahan kisataan yhteensä viidellä radalla, kaksi rataa lauantaina ja kolme sunnuntaina, ja ratojen lopputulosten perusteella jaettujen pisteiden yhteismäärä ratkaisee maajoukkueen myöhään sunnuntai-iltana. Tosin matkan varrella on monttuja, eli kaksi hylättyä rataa lähettää heti katsomoon ja sunnuntaille saavat jatkaa vain 30 parhaan joukkoon selvinneet.

Sami ja Luka aloittivat urakkansa lauantain ensimmäisellä hyppyradalla lähes täydellisesti, sillä 19 estettä sujui mallikkaasti! Harmi vaan, että radalla oli 20 estettä, ja Luka suihkaisi pienen huolimattomuusvirheen seurauksena viimeisestä ohi, joten pienen lisälenkin jälkeen tuloksena oli 5 virhepistettä. Aika ja rata olivat kuitenkin mitä mainioimmat, joten seuraavalle radalle lähdettiin tekemään samanlainen suoritus, tosin tällä kertaa loppuun saakka.

Lauantain toinen rata oli nappisuoritus niin ohjaajalta kuin koiraltakin! Valitettavasti Lukalle tuomittiin kuitenkin puomin ylösmenolta virhe, joten tulokseksi kirjattiin tälläkin kertaa 5 vp. Aika riitti kuitenkin 30 parhaan joukkoon, joten paikka sunnuntaille oli ansaittu. Tosin saldona 0 pistettä, mikä ei kovin hyvää lupaillut, sillä monella oli jo pisteitä ansaittuna. Toisaalta alla oli kaksi huippurataa, ja kolme samanlaista sunnuntaina toisivat todenäköisesti joukkuepaikan, joten hieman ristiriitaisin mielin lähdettiin nukkumaan.



Sunnuntaina aamu alkoi agiradalla. Ja päättyi erittäin nopeasti: laiskan ohjauksen takia Luka valitsi väärän esteen ja tuloksena hylätty rata jo kolmannella esteellä. Ei hyvä. Tästä eteenpäin mikään ei ollut enää vain itsestä kiinni, sillä kolme rataa ja nolla pistettä on lähes mahdoton yhtälö joukkuepaikkaan. Tuloksia katsellessa huomasimme kuitenkin, että lauantain radat olivat menneet iloisesti ristiin ja tämä kolmaskin rata meni monella toisin kuin olivat suunnitelleet, joten yllättäen mahdotonkin näytti hieman mahdolliselta.

Siispä tassut kaakkoon, kaasu pohjaan ja sunnuntain neljännelle radalle tekemään se paras suoritus. Ja se onnistuikin, tuloksena radan voitto ja 40 pistettä hienolla menolla! Kun viides ja viimeinen rata sujui samaan tahtiin, jännättiin lopputuloksia viimeiseen koiraan saakka. Viidennen radan voiton myötä pisteet olivat siis 80, ja tänä vuonna niillä pistellä päästiin karsintojen viidennelle sijalle ja saavutettiin maajoukkuepaikka varakoirakkona!!

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Liian sulho

Ruotsin kuvat on purettu kamerasta, joten vihdoin saatiin kuvia tänne niin Liiasta kuin Enzostakin.

Liia laivakoira hyttiä odottamassa.

Liia rentoutuu hytissä.

Liia piknikillä Gnosjön urheilupuistossa.

Enzo nauttii auringosta.

Stars of´t Rooise Maikel eli Enzo.

Karsintoihin valmistautumassa

Availlaan hieman Lukankin elämää sillä välin, kun Liian taaperot masussa hissukseen kasvavat.

ATT:n hallissa järjestetyt epikset vetivät meidät Turun liki kisaamaan torstaina. Hämeenlinnan kauniista kelistä siirryttiin tällä kertaa siis Lietoon, jossa taivas aukesi vesisateisena. Radalle oli koottu MM-karsintatuomareiden radoista "parhaita paloja", jonka tuloksena oli vauhdikkaita vientejä ja tiukkoja ohituksia sisältävät agi- ja hyppyrata.

Oman haasteensa ratoihin valmistautumisessa tuotti märkä keli, tekonurmipohja kun tahtoo muuttua liukkaammaksi märkien tassujen alla. Ensimmäiselle radalle Lukan lämmittely tapahtui vesisateessa, jonka jälkeen vuorossa ennen ratasuoritusta oli tassujen perusteellinen kuivaus. Toiselle radalle lämmittely tapahtuikin sitten hallin sisätiloissa - tassut mahdollisimman kaukana vesilammikoista.

Karsintoja varten tehty viimeistely sujuikin mitä parhaimmin! Erityisesti agiradan kontaktit lämmittivät ohjaajan mieltä, kun AVO SMmeissä Nastolassa ne tehtiin keskimääräistä nopeampina. Joten eipä tänä(kään) vuonna kontakteista ole tarvinnut stressiä ottaa (kop kop...), ainakaan vielä.

Ensi viikonloppuna on sitten tosi kyseessä, kun MM-karsinnat käydään samassa hallissa.