Mestarit avoimina

Lauantai vierähti Nastolassa Agirodun ja mestarismittelöiden merkeissä vaihtelevassa säässä. Vettä ei onneksi nähty, mutta lämmin ja kylmä vuorottelivat tehokkaasti koko päivän. Liialle lankesi taas kisaturistin rooli, parkkipaikalta ja metsän reunasta tosin ei kummoiset näkymät radalle taaskaan olleet. No, hyvä niin, muuten olisi Liia varmasti luullut pääsevänsä kisaamaan, ja pettymys olisi ollut suurempi. Nyt neito nousi tervehtimään aina venytellen makeasti, kun kauneusunensa keskeytyivät lenkkeilyn takia.

Luka puolestaan jätti turistina olemisen ja keskittyi kisaamaan. SM-kisathan menivät putkeen (siis siihen väärään päähän...), mutta virheistä oli opittu ja avointa SM-rataa lähdettiin tekemään uudella innolla ja päättäväisyydellä. Luka oli radan ulkopuolella hieman haaveissaan, mutta sekä karsintarata että finaalirata näyttivät, että haaveet jätetään eteiseen ja radalla mennään täysillä! Kun ohjauskin osui nappiin, kotiinviemisinä Nastolasta oli avoin Suomen Mestaruus!

Mestaruusjuhlat vietettiin välittömästi kisan jälkeen paikallisessa ravintolassa Nastolan keskustassa, ja mukana oli hilpeä joukko lähialueen asukkaita. Kokki valitettavasti oli jo lopettanut siltä päivältä, joten oli tyytyminen listan ainoaan ruokaan, kebabiin.

Illalla odotti vielä yksi startti, jossa osallistujia hulppeat sata. Luka lähti innoissaan radalle, vaikka olisi luullut, että jossain jo tuntui, sillä siinä vaiheessa kisareissua oli takana jo huimat 15 tuntia! Rata meni upeasti lähes viimeiseen kaarteeseen saakka, jolloin ohjaajalla taisi reissu (tai kebabit) painaa enemmän kuin koiralla, ja yksi hyppy jäi vaisuhkon ohjauksen takia Lukalta suorittamatta. Mutta vihdoinkin oli pitkä ja tuloksekas päivä pulkassa, ja mestariskoira nukahti ennätysnopeasti autoon, nokan kääntyessä parkkipaikalta kohti Hämeenlinnaa.