Neiti Z täytti eilen kolme viikkoa ja sen kunniaksi siirsi painonsa uusille lukemille! Nyt on massaa hankittu jo kilo, eli proteiinipitoinen ruokavalio on tuottanut hyvää tulosta! Vauhti kasvaa jatkuvasti, samoin äänijänteet vahvistuvat tasaista tahtia.
Zetaa selvästi harmittaa painikavereitten puute, siispä säännöllisesti riehumispuuskan yllättäessa saa äiti kyytiä, samoin laatikossa vieraileva rastahiiri ja kasvattajien sormet. Reviiriä on myös lähdetty laajentelemaan hiljalleen, maailma avartuu pentulaatikon ulkopuolella. Itse neito ei vielä laatikostaan pois pääse, mutta avustettaessa maailmalle tutkii innokkaasti paikkoja. Väsymys vie vielä voiton hyvin nopeasti, mutta nämä muutaman minuutin tutkimusmatkat ovat olleet jo suuri menestys.
Hampaat ovat puhjenneet, ja etenkin kulmahampaita on kiva testailla kaikkialle! Kakkiminen ja pissiminen ovat onnistuneet jo jonkin aikaa ihan itse, samoin itsensä rapsuttelu ja hännän heiluttaminen. Kiipeilyn alkeita harjoitellaan kovasti, vielä ei ihan tasapaino riitä siihen puuhaan. Ja kun selälle mätkähtää, massa hieman hankaloittaa takaisin kääntymistä...
Liia-äiti on katsellut jälkipolvensa puuhailuja välillä hieman säälien, välillä ptkäjänteisesti ymmärtäen. Liia edelleen hoitaa pupsia tunnollisesti, ja on melko huolissaan, kun lapsi osoittaa merkkejä maailmalle lähdöstä. Emon mielestä pentulaatikko olisi selkeästi turvallisin paikka, ja tyttö voisi asua siellä vielä piiiitkään. Neitokaisella on kuitenkin muita suunnitelmia, valtauslistalla on ensin keittiö, sitten koko talo - täältä tullaan, maailma!
Kuviakin on otettu ahkerasti, ja yritys on siirtää niitä pian blogiinkin asti. Kunhan ensin löytyy uudelleensisustushommissa piiloutunut pieni musta johdonpätkä... Seuraavaksi vietetäänkin sitten ristiäisiä, kun virallinen nimi lähtee kohti Kennelliittoa, siitä lisää myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti