Luka lääkärissä

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena, lapset jäivät hoitoon ja me Lukan kanssa lähdettiin lääkäriin. Siihen asti meni hyvin, kunnes liikenne jumahti Vihdintiellä Kehä ykköstä lähestyttäessä totaalisesti. Ruuhkassa seistessä tajusin äkkiä jättäneeni lompakon kotiin. Ja pian valkeni myös se, että kyse ei ollut tavallisesta ruuhkasta, sillä liikenne todella seisoi. Radio ei kertonut onnettomuudesta, mutta eipä se olisi paljoa auttanutkaan, sillä olin keskellä Vihdintietä, ja seuraavaan risteykseen oli kilometrin matka. Eikun soittelemaan eläinlääkäriin, että A) olisimme tulossa, jos pääsemme, mutta varmasti puoli tuntia myöhässä ja B) voiko tulla myöhemmin maksamaan, kas, kun ei juuri nyt olekaan lompakkoa mukana. Puolen tunnin päästä liikenne vihdoin aukesi, kun onnettomuuspaikka saatiin raivattua, ja eikun suhaamaan loppumatkaa! Maksuasiatkin olivat selvinneet sillä välin. Luka tutkittiin pihalla, jotta jännitys ei olisi niin armoton. Ja hienosti tutkimiset menivätkin, Luka antoi hyvin tutkia, mutta kipukohtien löytyessä meni enemmän ja enemmän jännittyneeksi. Koska polvessa oli paksuuntumista ja lonkkien/ristiselän alueella kipuja, suositteli ortopedi kuvaamista. Ja me olimme samaa mieltä, olimme ajatelleet, että jos kuvaukselle on nyt indikaatio, kuvataan sitten kerralla enemmänkin, koska Lukalla on vajaa vuoden ajan ollut oireilua eri jaloissa vaihdellen. Useamman nivelen kulumia ja nivelrikkoa pelkäsin, ja ristisidevauriota polven osalta, koska jalka selkeästi sattui jokunen viikko sitten, eikä kunnolla parantunut "itsekseen". Lopullisesti huolestuimme, kun Luka ei halunnut istua tai mennä maahan suoraan, vaan käänsi aina itsensä kankulle, ja ylösnousu näytti hankalalta. Muttamutta, yllätys oli iloinen, kun kuulin, että nivelet olivat todella siistit tämänikäiselle agilitykoiralle! Ei kulumia tai rikkoja! Myöskin ristiside oli ehjä! Polvessa aavistus liikaa nestettä ja selässä pientä reaktiota, mutta siinäpä se! Etujalan varpaasta löytyi vanha nuljuluun murtuma, joten se selittää, miksi Luka vajaa vuosi sitten muutamaan eri kertaan kevensi etutassuaan. Mutta oli todella ihana kuulla, että luustollisesti Luka voi oikein hyvin, nyt hoidellaan reiden/polven venähdysvamman loppusilaus ja ilmeisesti jalan varomisesta kipeytynyttä selkää fysioterapialla, ja sitten takaisin normaalitouhuihin! Jo yhden kerran fysioterapian jälkeen Luka suorastaan lensi, fysioterapeutti oikoi täysin kieroa selkää ja vapautti kasaan mennyttä kylkeä. Mikäli Luka toipuu normaalisti, eikä takapakkeja tule, starttaa iso-L SM-kisoissa suunnitelman mukaisesti. Tänä vuonna vain yksilökisassa, sillä joukkuepaikasta luovuimme heti, kun huomasimme Lukalla olevan jotain häikkää, jäykkyyksiä tai kipuja. Mutta mikäli fysiikka on kunnossa, saa papparainen osallistua kisoihin, sillä kuvausaineissakin oli vain 7vrk:n varoaika, joka päättyy juuri. Tietysti mennään täysin koiran ehdoilla, jos jotain tulee, laitetaan suunnitelmat sen mukaan uusiksi. Mutta nyt näyttää tosi hyvältä Lukan terveyden osalta, ja toivottavasti pappa saa porskuttaa terveenä vielä pitkään! Täytyy vielä isosti kiittää mahtavaa lääkäriämme Anua, joka ulkoisti vastaanottonsakin, jotta jännittyneen Lukan tutkiminen onnistuisi rennommin ja luotettavammin.