Nuka 8 viikkoa

Nuka muutti omaan kotiinsa 8-viikkoisena! Nuka ja Liia olivat tiivis parivaljakko koko Nukan vauva-ajan, joten oli mielenkiintoista nähdä, miten Liia ottaa Nukan itsenäistymisen... Liia-äiti ei onneksi kauaa haikaillut pienokaisensa perään, mutta kävi kyllä aina tarkistamassa lenkin jälkeen, josko tytär olisi kuitenkin paikalla. Mutta kun ei ollut, niin eipä Liia sitä jäänyt pohtimaan, vaan tassutteli omiin puuhiinsa.

Kilojuhlat!

Neiti Z täytti eilen kolme viikkoa ja sen kunniaksi siirsi painonsa uusille lukemille! Nyt on massaa hankittu jo kilo, eli proteiinipitoinen ruokavalio on tuottanut hyvää tulosta! Vauhti kasvaa jatkuvasti, samoin äänijänteet vahvistuvat tasaista tahtia.

Zetaa selvästi harmittaa painikavereitten puute, siispä säännöllisesti riehumispuuskan yllättäessa saa äiti kyytiä, samoin laatikossa vieraileva rastahiiri ja kasvattajien sormet. Reviiriä on myös lähdetty laajentelemaan hiljalleen, maailma avartuu pentulaatikon ulkopuolella. Itse neito ei vielä laatikostaan pois pääse, mutta avustettaessa maailmalle tutkii innokkaasti paikkoja. Väsymys vie vielä voiton hyvin nopeasti, mutta nämä muutaman minuutin tutkimusmatkat ovat olleet jo suuri menestys.

Hampaat ovat puhjenneet, ja etenkin kulmahampaita on kiva testailla kaikkialle! Kakkiminen ja pissiminen ovat onnistuneet jo jonkin aikaa ihan itse, samoin itsensä rapsuttelu ja hännän heiluttaminen. Kiipeilyn alkeita harjoitellaan kovasti, vielä ei ihan tasapaino riitä siihen puuhaan. Ja kun selälle mätkähtää, massa hieman hankaloittaa takaisin kääntymistä...

Liia-äiti on katsellut jälkipolvensa puuhailuja välillä hieman säälien, välillä ptkäjänteisesti ymmärtäen. Liia edelleen hoitaa pupsia tunnollisesti, ja on melko huolissaan, kun lapsi osoittaa merkkejä maailmalle lähdöstä. Emon mielestä pentulaatikko olisi selkeästi turvallisin paikka, ja tyttö voisi asua siellä vielä piiiitkään. Neitokaisella on kuitenkin muita suunnitelmia, valtauslistalla on ensin keittiö, sitten koko talo - täältä tullaan, maailma!

Kuviakin on otettu ahkerasti, ja yritys on siirtää niitä pian blogiinkin asti. Kunhan ensin löytyy uudelleensisustushommissa piiloutunut pieni musta johdonpätkä... Seuraavaksi vietetäänkin sitten ristiäisiä, kun virallinen nimi lähtee kohti Kennelliittoa, siitä lisää myöhemmin!

Silmät auki!

Neiti Z täytti keskiviikkona jo kaksi viikkoa! Syntymäpäiväjuhlallisuuksia varjosti maanantaina alkanut äipän ja pikkuisen sairastelu, minkä takia käytiin näytillä ja hoidettavana myös eläinlääkärissä. Liian kuume huiteli lähemmäs 40 asteessa ja molemmilla oli vatsat ihan sekaisin. Nyt pidetään peukkuja ja varpaita pystyssä, että kaikki olisi onnellisesti takanapäin, mutta vielä ollaan herkästi reagoimassa ja molemmat tarvitsevat ylimääräistä silmällä pitoa ja suolistolääkitystä.

Liia on jaksanut kaikesta huolimatta hoitaa ainokaistaan koko ajan ja todella hyvin. Liia laskee kuononsa hellästi tyttären päälle, ja Z mönkii mukavaan asentoon äidin kaulaa vasten. Siinä on ihana köllötellä ruokailun päätteeksi!

Zetan vauhti ei ole sairastamisesta huolimatta hidastunut mihinkään! Silmät avautuivat juuri kaksiviikkoissynttäreiden aattona tiistaina, ja päivä päivältä omin jaloin kävely on päihittänyt ryömimisen. Tällä hetkellä Z "kiitää" pentulaatikkoa ympäri huojuvin jaloin, välillä äitiä karkuun ja välillä suoraan kohti maitobaaria! Myös leikkiminen on alkanut, tosin se on aika tylsää vain äidin ja kasvattajien kanssa. Mutta myös omaa jalkaa voi maistella, ja näyttää selällään maaten haikala-ilmeitä, ihan samanlaisia kita auki -irvistämisiä, joita äiti aina suosii. Ja ääniefektit tietysti kuuluvat myös kuvioon... Leikkiä jaksaa tosin vain pienen hetken, sen jälkeen uni vie voiton taas pitkäksi aikaa.

Ikää jo 1 viikko!

Neiti Z voi ja kasvaa hyvin, tänään tuli jo viikko täyteen vaellusta pentulaatikossa! Syntymäpainokin on jo tuplattu, ja mikäs tuplatessa, kun ei ole siskoja tai veljiä kilpailemassa äidin maidosta! Voi ihan yksin syödä niin monta tissiä tyhjäksi kun vaan jaksaa... Ja tämä neitihän jaksaa! Lempinimeksi onkin jo muodostunut mm. "pikku possu", ei vähiten ruokailutapojen perusteella :)

Toinen tärkeä asia elämässä on nukkuminen. Nukkuma-asentoja on hyvä vaihdella, ja tässä muutama tyylinäyte:


Täällä on ihanan lämmintä ja kotoisaa!


Äidin turvallisessa kainalossa!


Tassunpäällisunet, mami ei ainakaan karkaa mihinkään!


Osaan minä jo ryömiäkin, vauhti on hirmuinen jos vain maidon haistan...

Prinsessa syntyi!

Kuten maanantaina alkanut lievä lämmönlasku ennakoi, synnys oli enää päivistä kiinni!
Tiistai-yönä Liia oli hieman levoton, ja mittaus paljasti lämmön laskeneen edelleen. Keskiviikkoaamuna bongattiinkin matalimmat lukemat, joten pentujen syntymä oli jo lähellä.

Keskiviikkoaamupäivä meni kuitenkin tavallisissa merkeissä. Ainoa synnytykseen viittaava "oire" oli Liian innokkuus päästä tarpeilleen. Liia kävi useaan otteeseen, ainakin neljään kertaan kakkimassa ja kipitti sitten nopeasti sisälle. Muutaman läähätyksen päästi, mutta muuten osallistui normaalisti siivouspuuhiimme etsien pudonneita koiranruokanappuloita. Ja ruoka maistui hyvin koko ajan.

Niinpä hieman yllättäen kello 13.00 kuului kovaääninen plörähdys ja pentuvedet ryöpsähtivät pentulaatikkoon. Pian alkoivat reippaat supistukset, ja noin 50 minuuttia vuorotelleiden supistus-huili-jaksojen jälkeen tuli muutama kova supistus, muutama reipas ponnistus ja ensimmäinen pentu oli maailmassa!

Tämän jälkeen odoteltiin toista pentua, mutta Liialle tuli vain muutama keskikova jälkisupistus, minkä jälkeen synnytys oli selvästi ohi. Liia rauhoittui pentulaatikkoon, nuoli tomerasti tytärtänsä ja tyttö imi reippaasti Liian aloitellessa nukkumispuuhia. Näin siis ensiksi syntynyt prinsessa jäi ainokaiseksi, mutta saapa ainakin emonsa - ja kasvattajien - jakamattoman huomion!

Tässä pieni kuvakokoelma suloisesta prinsessastamme, joka kulkee vielä hetken työnimellä Zeta selässä olevan kuvion takia! Neito muuttaa sitten aikanaan omaan kotiinsa, jossa häntä jo innokkaana odotellaan!


Tässä pötkötellään ja testaillaan pentulaatikkoa, kelpaa hyvin!


Nyyt taitaa jotain tapahtua... Vedet taisi juuri mennä!


Piikkaisen pitää punnertaa...


Minä äiti, sinä tytär?


Jaa, oliko tämä nyt tässä?


Nyt voidaan ottaa rennosti ja lepäillä!


Kaunis, kaunis neitokainen!


Zeta puolen vuorokauden iässä ja tyytyväinen äiti!

Odotusta, odotusta...

Viimeisiä viedään Liian odotuksen saralla! Pentulaatikko odottaa asukkejaan ja kaikki on valmiina synnytystä varten. Enää puuttuu vain se synnytys!

Liia on epätyypillisen rauhallinen edelleen, kuten on ollut koko odotusajan. Tyyni ilme silmissään Liia katselee Lukan riehumista, ja itsekin välillä jopa innostuu leikkimään. Tänäänkin saivat pallo, frisbee ja narulelu kyytiä, tosin normaalin puolen tunnin riepottamisen sijaan kaikkia hieman maisteltiin maltilla muutaman kunniakierroksen kera. Ruokaa ei maistella sen maltillisemmin kuin yleensäkään, vaan kaikki mitä tarjotaan, menee alas hyvällä ruokahalulla. Liialla ei tosin taida sellaista päivää tullakaan, että ruoka ei maistuisi... Nytkin tarkkaavaisena seuraa sienipiirakan valmistumista putoavia murusia odotellen!

Seuraava yö taas koenukutaan pentulaatikkoa, se on tosin jo edellisenä yönä hyväksi nukkumapaikaksi todettu.

Ultrassa

Välillä Liiankin kuulumisia :)

Luka on saanut mennä vauhdilla ympäri Suomea ja Eurooppaa, kun taas Liia on elänyt hiljaiseloa masua kasvatellen. Liia oli hoidossa Hollannin matkan ajan, ja luottohoitajat olivat kiinnittäneet huomiota, että Liia ei enää nuku vatsallaan. Muutenkin kyljet alkavat hienoisesti levitä, joten epäilykset tiineydestä olivat melko vahvat. Tänään kävimme kuitenkin Liian kanssa varmistamassa tiineyden ultrassa, ja tuntumamme varmistui, eli pentuja on tulossa! Laskettu aika on elokuun lopussa, joten vielä on hyvää aikaa kasvatella masua ja elää rauhallista elämää! Luvassa siis pian pienten tassujen tepsutusta ja pieniä mustia kuononpäitä!

Euroopan Mestaruuskisat Hollannissa

Pian karsinnoista kotiutumisen jälkeen suuntasimme katseemme kohti Hollantia ja Arnhemia, jossa järjestettiin tämänvuotiset agilityn European Open Championship -kilpailut ali avoimet Euroopan Mestaruuskisat. Liia jäi kotinaiseksi, mutta Luka ja Sami valmistautuivat kisaamaan Euroopan kenties kovatasoisimmassa kisassa. Osallistujia tässä kolmipäiväisessä tapahtumassa oli kymmenistä maista, ja meno olikin mukavan kansainvälistä! Kisa-alue oli suuri nurmikenttä kojuineen, ja neljä rataa pyöri samanaikaisesti miltei rinnakkain. Perjantaina olivat harjoitukset ja ilmoittautumiset joukkueille sekä kisojen avajaiset, lauantaina yksilökilpailut ja sunnuntaina joukkuekilpailut sekä päättäjäiset palkintojenjakoineen.

Lauantain radat menivät Samin ja Lukan osalta hieman alakanttiin. Ensimmäiseltä radalta (agi) tuloksena hylätty rata jo radan alkuvaiheissa, kun Luka pyyhälsi putkeen häntäkarvat lepattaen. Sinne ei tietenkään kuulunut siinä vaiheessa mennä, mutta kun Samin ohjaus antoi hieman osviittaa siihen suuntaan, Luka kernaasti suoritti putken ja kysyi vasta sitten. Lauantain toisella radalla (hyppy) päästiinkin jo melkein loppusuoralle. Putki ja muutama hyppy jäljellä, mutta tällä kertaa Luka ei mennytkään suoraan putkeen, vaan kurvasi sinne reeiilun mutkan kautta. Tuloksena siis kielto. Näillä ansioilla ei ollut asiaa illan finaaliradalle, joten kannustusjoukot saivat hetkeksi täydennystä ja lisää äänivoimaa kentän reunalle. Ja kannustus tuottikin hyvää tulosta, kun velipoika Frodo päihitti koko porukan ja voitti Euroopan Mestaruuden! Upeeta, mahtavaa!



Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja tiedossa oli kaksi joukkuerataa. Suomelta oli matkassa useita joukkueita, ja Lukan joukkueessa kisasivat Anu ja Viima, Jari ja Robi, Jari ja Frodo sekä Sami ja Luka. Tsemppi oli haettu edellisenä iltana kohdilleen barbecuejuhlista, iskulauseena hyvä ruoka, parempi mieli :). Hyppyradalla aloitettiin, ja rata oli kerrassaan hyvä. Sijoitus kahdeksas (noin 300 koirakosta), ja joukkueelle ansaittuna roppakaupalla pisteitä. Päivän toinen rata oli agirata, ja siellä mentiin eikä meinattu. Sami ja Luka tykittivät ehdottomasti kauden parhaan ratansa ja voittivat näin viimeisen radan ! Taas roppakaupalla pisteitä joukkueelle!

Koska kaikki joukkueen jäsenet tekivät upeat ja nopeat nollat molemmilta radoilta, oli kahdeksan nollaradan jälkeen kutkuttava odottaa tuloksia ja jännätä, mihin pisteet ja aika riittivät. Suoritukset olivat upeita, mutta kisassa oli mukana tosi kovia joukkueita, jotka myös onnistuivat nappiin. Riemu repesi ylimmilleen, kun tulokset tulivat, ja ylimpänä listassa komeili Finland Team 4!! Eli kotiintuomisina oli kultaa ja Euroopan Mestaruus joukkueradalta!


Kisatunnelmia suoraan Hollannista:
Liiton blogi

Joukkuetulokset

MM-karsinnat Turussa

Lauantaina aamuvarhaisella pakkasimme koko poppoon autoon ja suuntasimme kohti Turkua ja agilityn MM-karsintoja. Karsinnoissahan kisataan yhteensä viidellä radalla, kaksi rataa lauantaina ja kolme sunnuntaina, ja ratojen lopputulosten perusteella jaettujen pisteiden yhteismäärä ratkaisee maajoukkueen myöhään sunnuntai-iltana. Tosin matkan varrella on monttuja, eli kaksi hylättyä rataa lähettää heti katsomoon ja sunnuntaille saavat jatkaa vain 30 parhaan joukkoon selvinneet.

Sami ja Luka aloittivat urakkansa lauantain ensimmäisellä hyppyradalla lähes täydellisesti, sillä 19 estettä sujui mallikkaasti! Harmi vaan, että radalla oli 20 estettä, ja Luka suihkaisi pienen huolimattomuusvirheen seurauksena viimeisestä ohi, joten pienen lisälenkin jälkeen tuloksena oli 5 virhepistettä. Aika ja rata olivat kuitenkin mitä mainioimmat, joten seuraavalle radalle lähdettiin tekemään samanlainen suoritus, tosin tällä kertaa loppuun saakka.

Lauantain toinen rata oli nappisuoritus niin ohjaajalta kuin koiraltakin! Valitettavasti Lukalle tuomittiin kuitenkin puomin ylösmenolta virhe, joten tulokseksi kirjattiin tälläkin kertaa 5 vp. Aika riitti kuitenkin 30 parhaan joukkoon, joten paikka sunnuntaille oli ansaittu. Tosin saldona 0 pistettä, mikä ei kovin hyvää lupaillut, sillä monella oli jo pisteitä ansaittuna. Toisaalta alla oli kaksi huippurataa, ja kolme samanlaista sunnuntaina toisivat todenäköisesti joukkuepaikan, joten hieman ristiriitaisin mielin lähdettiin nukkumaan.



Sunnuntaina aamu alkoi agiradalla. Ja päättyi erittäin nopeasti: laiskan ohjauksen takia Luka valitsi väärän esteen ja tuloksena hylätty rata jo kolmannella esteellä. Ei hyvä. Tästä eteenpäin mikään ei ollut enää vain itsestä kiinni, sillä kolme rataa ja nolla pistettä on lähes mahdoton yhtälö joukkuepaikkaan. Tuloksia katsellessa huomasimme kuitenkin, että lauantain radat olivat menneet iloisesti ristiin ja tämä kolmaskin rata meni monella toisin kuin olivat suunnitelleet, joten yllättäen mahdotonkin näytti hieman mahdolliselta.

Siispä tassut kaakkoon, kaasu pohjaan ja sunnuntain neljännelle radalle tekemään se paras suoritus. Ja se onnistuikin, tuloksena radan voitto ja 40 pistettä hienolla menolla! Kun viides ja viimeinen rata sujui samaan tahtiin, jännättiin lopputuloksia viimeiseen koiraan saakka. Viidennen radan voiton myötä pisteet olivat siis 80, ja tänä vuonna niillä pistellä päästiin karsintojen viidennelle sijalle ja saavutettiin maajoukkuepaikka varakoirakkona!!

Liian sulho

Ruotsin kuvat on purettu kamerasta, joten vihdoin saatiin kuvia tänne niin Liiasta kuin Enzostakin.

Liia laivakoira hyttiä odottamassa.

Liia rentoutuu hytissä.

Liia piknikillä Gnosjön urheilupuistossa.

Enzo nauttii auringosta.

Stars of´t Rooise Maikel eli Enzo.

Karsintoihin valmistautumassa

Availlaan hieman Lukankin elämää sillä välin, kun Liian taaperot masussa hissukseen kasvavat.

ATT:n hallissa järjestetyt epikset vetivät meidät Turun liki kisaamaan torstaina. Hämeenlinnan kauniista kelistä siirryttiin tällä kertaa siis Lietoon, jossa taivas aukesi vesisateisena. Radalle oli koottu MM-karsintatuomareiden radoista "parhaita paloja", jonka tuloksena oli vauhdikkaita vientejä ja tiukkoja ohituksia sisältävät agi- ja hyppyrata.

Oman haasteensa ratoihin valmistautumisessa tuotti märkä keli, tekonurmipohja kun tahtoo muuttua liukkaammaksi märkien tassujen alla. Ensimmäiselle radalle Lukan lämmittely tapahtui vesisateessa, jonka jälkeen vuorossa ennen ratasuoritusta oli tassujen perusteellinen kuivaus. Toiselle radalle lämmittely tapahtuikin sitten hallin sisätiloissa - tassut mahdollisimman kaukana vesilammikoista.

Karsintoja varten tehty viimeistely sujuikin mitä parhaimmin! Erityisesti agiradan kontaktit lämmittivät ohjaajan mieltä, kun AVO SMmeissä Nastolassa ne tehtiin keskimääräistä nopeampina. Joten eipä tänä(kään) vuonna kontakteista ole tarvinnut stressiä ottaa (kop kop...), ainakaan vielä.

Ensi viikonloppuna on sitten tosi kyseessä, kun MM-karsinnat käydään samassa hallissa.

Mestarit avoimina

Lauantai vierähti Nastolassa Agirodun ja mestarismittelöiden merkeissä vaihtelevassa säässä. Vettä ei onneksi nähty, mutta lämmin ja kylmä vuorottelivat tehokkaasti koko päivän. Liialle lankesi taas kisaturistin rooli, parkkipaikalta ja metsän reunasta tosin ei kummoiset näkymät radalle taaskaan olleet. No, hyvä niin, muuten olisi Liia varmasti luullut pääsevänsä kisaamaan, ja pettymys olisi ollut suurempi. Nyt neito nousi tervehtimään aina venytellen makeasti, kun kauneusunensa keskeytyivät lenkkeilyn takia.

Luka puolestaan jätti turistina olemisen ja keskittyi kisaamaan. SM-kisathan menivät putkeen (siis siihen väärään päähän...), mutta virheistä oli opittu ja avointa SM-rataa lähdettiin tekemään uudella innolla ja päättäväisyydellä. Luka oli radan ulkopuolella hieman haaveissaan, mutta sekä karsintarata että finaalirata näyttivät, että haaveet jätetään eteiseen ja radalla mennään täysillä! Kun ohjauskin osui nappiin, kotiinviemisinä Nastolasta oli avoin Suomen Mestaruus!

Mestaruusjuhlat vietettiin välittömästi kisan jälkeen paikallisessa ravintolassa Nastolan keskustassa, ja mukana oli hilpeä joukko lähialueen asukkaita. Kokki valitettavasti oli jo lopettanut siltä päivältä, joten oli tyytyminen listan ainoaan ruokaan, kebabiin.

Illalla odotti vielä yksi startti, jossa osallistujia hulppeat sata. Luka lähti innoissaan radalle, vaikka olisi luullut, että jossain jo tuntui, sillä siinä vaiheessa kisareissua oli takana jo huimat 15 tuntia! Rata meni upeasti lähes viimeiseen kaarteeseen saakka, jolloin ohjaajalla taisi reissu (tai kebabit) painaa enemmän kuin koiralla, ja yksi hyppy jäi vaisuhkon ohjauksen takia Lukalta suorittamatta. Mutta vihdoinkin oli pitkä ja tuloksekas päivä pulkassa, ja mestariskoira nukahti ennätysnopeasti autoon, nokan kääntyessä parkkipaikalta kohti Hämeenlinnaa.

Kotona jälleen

Eilen vihdoin ja viimein kotiuduttiin reissusta koko porukka. Luka oli innoissaan saadessaan Liian takaisin, joskaan tuo ei tainnut arvata, että miehelässä oli jo käyty, ja Lukan palveluksia ei tarvittu tälläkään kertaa... Liia innokkaasti vielä siirteli häntäänsä sivuun, mutta josko kohta jo hellittäisi, ainakin yhteislenkit alkavat sujua jo totuttuun tapaan. Mitä nyt hieman hännän huiskutusta ja haaveilua ilmenee tavallista enemmän.

Sulhoa tapaamassa

Tukholmaan saavuimme keskiviikkona aamulla. Matkaa sulholaan oli 350km, ja päivän ajelimmekin rauhassa kohti länsirannikkoa ja pientä Gnosjön kylää. Treffit oli sovittu illaksi, ja vaikka odotimme olevamme päivää liian aikaisessa, kävimme tutustumassa uroksen omistajiin ja urokseen itseensä. Tapasimme pienellä metsätiellä, jossa koirat pääsivät rauhassa tutustumaan toisiinsa. Liia olisi halunnut ensin rauhassa haistella metsät ja pientareet, mutta koska poikakaveri oli niin innokas, ei omaa rauhaa löytynyt. Pian yhteinen sävel leikkeihin löytyi, ja hännät pyörivät vimmatusti. Hetken kuluttua leikkiminen kuumassa paahteessa riitti meille ihmisille siltä päivältä, ja sovimme tapaavamme seuraavina päivinä uudelleen.

Torstaina ja perjantaina Liia muisti heti sulhonsa, ja jo auton ovea avattaessa vinkui kaihoisasti. Koirat jatkoivatkin siitä, mihin edellisenä päivänä jäivät. Edelleen me ihmiset kiittelimme kaunista ja aurinkoista ilmaa, sillä ulkona oli todella mukava viettää aikaa Enzon omistajien kanssa jutustellen ja Ruotsin kooikereista kysellen. Astutus meni hyvin, ja pieniä ja vauhdikkaita kooikerin pentuja odotellaan syntyväksi elokuun lopulla!

Tack Enzo, Katarina och Marianne!!

Liian juoksut alkoivat

Liia aloitti juoksunsa Torniossa agin SM-kisoissa, juuri sopivasti meidän asustaessa pienessä yksiössä asuntolamajoituksessa. Luka kiltisti kertoi tarkalleen juoksujen alkamisajankohdan, muttei onneksi itse vielä juurikaan intoillut. Todella onneksi, sillä tuossa muutamassa neliössä asusti siis kaksi ihmistä, juoksuinen narttu ja SM-kisoissa starttaava uros... No, Liiasta tuli sitten luontevasti kisaturisti, joka ei päässyt edes kisapaikalle!

Proguja seurattiin muutamaan otteeseen, ja matkavarauksia tehtiin laivayhtiöille ahkerasti. Kummallista, että kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset haluavat yhtä aikaa laivalle, sillä vuoroin saimee huomata autopaikkojen olevan loppu ja vuoroin hyttien! Vaihtoehtona siis jättää auto pois matkasta (nou) tai matkustaa ilman hyttiä koiran kera (hmm...). Lieneekö juhannus saanut ihmisten matkakuumeen nousemaan ja ryntäyksen Ruotsiin alkamaan?

Ruotsissa meitä odotti sulho, jota piti päästä tapaamaan juuri oikeana päivänä. Laivayhtiölle tämä ei käynyt, joten lähdimme matkaan päivää tarvittua aiemmin. Mutta mikäs matkustellessa, ilma oli mitä ihanin ja lomapäivät tehokkaassa käytössä!

Uutta syntymässä?

Tässä uutta blogia luomassa...

Blogin tarkoituksena on seurata Liian matkaa emoksi ja jatkossa myös pienten kooikerpalleroiden elämän ensi askelia aina luovutusikään saakka.